Mitä merkitykselliseltä tuntuvat ympäristöt meille kertovat?

Muutosta tapahtuu jatkuvasti, vaikka emme sitä aina huomaisikaan.

Puhumme merkityksellisyydestä varmasti siksi, että olemme kokeneet tahoillamme sen vastakohdan ilmentymiä riittämiin. Kun etsimme kukin omalla polullamme itseämme sekä toisiamme, voimme ajautua tiedostamattamme ympäristöihin, jotka eivät tunnu enää omilta, tai mikä pahinta — eivät tunnu enää miltään. Olemme oppineet, että elämässä kaikki kietoutuu lopulta sen ympärille, mitä haluamme tuntea ja mitä emme. Merkityksen uupuminen voi paljastaa meille esimerkiksi sen, jos jokin ympäristö ei ole linjassa sen kanssa, mitä todella haluaisimme elämässämme kokea. Sen tiedostaminen avaa oven kaivatulle muutokselle.

Merkityksellisyys. Jotenkin se putkahti tärkeimpänä mieleen, kun kun lähdin hahmottelemaan tätä tekstiä upouuteen kotimaisemaansa. Minulle oli tärkeää avata tänne kanava, jossa saan vapaasti käyttää ääntäni. Ja että kuka tahansa loimuilevien visioiden takana oleva voisi tehdä täsmälleen saman. Kertoa mielen päällä lymyävistä ajatuksistaan kaikille kiinnostuneille, jotka niitä haluavat lukea tai kuunnella. Sinulle, joka olet löytänyt tiesi näiden moniulotteisten ajatusten pariin. Tämä avaramielisten kirjoitusten koti kantaa nimeä Ajatuksia Ympäristöistä. Mukavaa, että olet löytänyt tänne ja toivommekin, että saamme tutkia syväluotaavia ilmiöitä ja oivalluksia yhdessä kanssasi — omalla matkallasi.

“Merkityksellisyys on käsite, joka liittyy ihmisten kokemuksiin ja arvoihin. Se voi viitata monenlaisiin asioihin, kuten siihen, kuinka merkittäviä tietyt kokemukset, suhteet tai saavutukset ovat yksilön elämänkokemuksessa. Psykologisessa kontekstissa merkityksellisyys voi liittyä ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun; merkitykselliset asiat voivat edistää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Filosofisessa mielessä merkityksellisyys voi liittyä kysymyksiin elämän tarkoituksesta ja siitä, mitä tarkoittaa elää merkityksellistä elämää.”

LÄHDE: Suomisanakirja

Ajatuksia ympäristöistä. Niitä kun on niin monenlaisia. On jokaisen maailmassa matkaavan ihmisen sisäinen ympäristö sekä näiden ympärille muovautuvat ulkoiset ympäristöt. On näkyviä, fyysisesti kosketeltavissa olevia tiloja ja näkymättömiä, muilla tavoin aistittavia tiloja. Energiaa ja energiakenttiä, jotka itse asiassa antavat muodon kaikelle sille, mitä näemme ympärillämme. Sille, ketä me olemme. Jokaisella meistä on siis liuta erilaisia ympäristöjä vierellämme, joihin olemme tavalla tai toisella kosketuksissa. Näin ollen ympäristöjä on todellakin maailma pullollaan. Jos maailmassa on tällä päiväyksellä 8,3 miljardia ihmistä omine sisäisine sekä monine ulkoisine ympäristöineen, montako ympäristöä meillä on yhteensä? Niinpä — ääretön määrä. Mutta niin sen kuuluukin mennä. Emme voi hallita kaikkea. Sen sisäistäminen helpottaa ottamaan elämässä vähän rennommin.

Meitä ympäröivät ulkoiset ympäristöt ovat paljon helpommin tänä päivänä ymmärrettävissä, kuin se mitä ihmisen sisäpuolella tapahtuu. Meitä jokaista lähellä ovat varmasti koti-, asuin ja työympäristöt. Niissä vietämme suurimman osan ajastamme. Lisäksi saatamme laajentaa tietouttamme muista ympäristöistä esimerkiksi matkustamisen tai ihmissuhteiden kautta. Vierailemme paikoissa, jotka vaihtelevat pysyvyydessään väliaikaisesta pidempiin jaksoihin. Ulkoisten ympäristöjen käsittäminen pitää sisällään suuren osan tämän maailman nykyisestä kiertokulusta. Kuinka moni vaikkapa ostettavista tuotteista, palveluista tai kokemuksista liittyvät kotiin, asuinpaikkaan tai työhön? Viikon ruokaostokset jättimarketeissa (asuinympäristö), uudet irtokalusteet olohuoneeseen (kotiympäristö) tai muutto uudistettuihin toimitiloihin (työympäristö). Suuri osa elämästä pyörii ulkoisten, nähtävillä olevien ympäristöjen ympärillä.

Mutta sitten tullaan siihen ihmisessä itsessään asuvaan sisäiseen ympäristöön. Mikä ihmeen sisäinen ympäristö? Aliarvioitu, poispainettu ja valitettavan usein unohdettu ympäristö jokaisessa meissä, jonka huomioimisella säästäisi pitkän pennin tässäkin taloudellista tehokkuutta tavoittelevassa markkinatalouden lyhytnäköisessä rattaassa. Ihminen on kokonaisuus, jonka sisäpuolelle kätkeytyy kokonainen sisäinen maailma. Ainutlaatuinen sellainen. Kuinka tasapäistämiseen pyrkivät strategiat voisivat koskaan toimia, kun ne taistelevat jo tällaista elämän peruslakia vastaan? Sisäinen ympäristö kiteyttää kaiken sen, kuka ihminen on ulospäin. Vain sitä tutkimalla voimme vastata oikeaan tarpeeseen. Löytää kestäviä ratkaisuja ongelmiin. Sisäinen ja ulkoinen ympäristömme ovat aina yhteydessä toisiinsa. Ja sen maailma tällä hetkellä usein unohtaa. Se on myös yksi suurimpia syitä sille, miksi en koskaan löytänyt paikkaani, etsinnöistä huolimatta, muiden luomista rakenteista. Minun oli luotava oma maailmani. Kuljettava omalta tuntuvaa polkuani.

On siis hankala irrottaa ihminen ympäristöstään tai ympäristö ihmisestä. Tai ainakin minun maailmassani. Jotenkin kummasti nykyinen yhteiskunta ja ainakin rakennusalalla toimivat ovat siinä kuitenkin onnistuneet. Rakentamaan hengettömiä tiloja ihmisille, jotka lopulta ahdistuvat uutukaisiin neliöihin. Toki myös onnistuneita projekteja on joukossa, tosin vain harvassa sellaisessa. Ajan saatossa on siis päässyt käymään niin, että yksittäinen ihminen on unohdettu kaiken kehityksen, valtahierarkioiden ja valtavalla voimalla eteenpäin puskevan energian jalkoihin. Se kummastuttaa suunnattomasti. Miten onkaan voitu mennä niin kauaksi siitä yhteydestä, joka on jokaisen ihmisen elämässä niin kovin tärkeä? Synkimmissä tapauksissa tuntuu unohtuneen, mitä on olla ylipäätään ihminen ympäristöissä?

Oman matkan lisäksi monien muiden kokemuksia kuulleena erilaiset intressit epäterveen itsekkyyden sekä markkinatalouden palvomisen kera ovat vieneet suurempaa joukkoa kauemmas siitä, mikä on oikeasti elämässä tärkeää. Miksi olemme valmiita uhraamaan onnellisuutemme toimimattomiin rattaisiin johtajia myöten, kun voisimme rakentaa sen sijaan jotakin kestävää ja kaunista? Eikö olisi aika ryhtyä arvostamaan omaa tilaa ja henkilökohtaista ympäristöjen kudelmaa niin paljon, että vanha ja ahdistavalta tuntuva ei pääsisi enää vaikuttamaan henkistä ja fyysistä särkyä aiheuttavien työyhteisöjen arkeen. Nähdä hermoja kiristävien, liian tiukkojen aikataulujen ja budjettien taakse, jotka ajavat meidät kaikki enemmin tai myöhemmin uupumukseen. Ei ihmistä ole luotu tällaiseen kierteeseen. Sen tiedostaa jo ahkerasti sairaslomapäiviä jakava työterveyslääkärin, joka on viimeisten vuosien aikana oppinut varmasti diagnosoimaan uupuneen ihmisen oireita.

Toki on olemassa ympäristöjä, joissa positiivinen muutos on myös mahdollinen, mikäli kaikki yhteistä tilaa jakavat ovat valmiita muuttamaan suuntaa paremmaksi. Toisaalta on todettava, että sitten on myös niitä ympäristöjä, joiden tehtävä on kuolettua aikanaan pois. Siirtyä luonnolliseen elämän kiertokulun rytmiin, jossa vanha kuolee pois uuden tieltä. Tällöin syntyy tilaa luoda uusia, puhtaammalta pohjalta toimivia ympäristöjä. Sitä kutsutaan luonnon kehitykseksi.

Edellinen kuvaa oikeastaan hyvin myös tämän LoimuVisionin matkaa ja syntyä. Jonkin vanhan ja hyvin tunkkaisen oli kuoltava pois, jotta tuli tilaa luoda uutta tilalle. Ja tätähän tapahtuu elämässä jatkuvasti. Irtipäästöä vanhasta sekä uuden elämän vastaanottamista. Omalla kohdalla tuon tilan luomisen prosessi oli pitkä ja aika tavalla kivuliaskin. Oli käytävä läpi mennyttä. Käsiteltävä siihen liittyneitä tuntemuksia ja päästettävä lopulta irti. Joskus saatamme rakentaa sisäisen ympäristömme huomaamattakin niin vahvasti vääristyneiden uskomustemme varaan, että kadotamme siinä samalla jopa itsemme. Sen kaiken purkaminen ja yhteyden jälleenrakentaminen vievät aikaa. Tarvittavan määrän aikaa, jota on lähes mahdotonta arvioida etukäteen.

Nyt tiedän kuitenkin, että kaikki liike lähtee sisäisestä ympäristöstämme. Kaikki. Vasta sitten, kun sisäinen työ on valmis, voi ulkoinen ympäristö jäsentyä ympärillämme. Vasta sitten voimme luoda jotakin näkyvää tähän maailmaan, kuten turvasatamalta tuntuvia kotiympäristöjä ihmisille, jotka kaipaavat yhteyttä sellaiseen. Tärkeintä on luoda ensin yhteys molempiin — sekä sisäiseen että ulkoiseen ympäristöösi.

Lämpimästi tervetuloa merkitykselliseltä tuntuvien ympäristöjen maailmaan!

Ajatuksia

kirjoittajalta

Kuuntele tästä

Laura LoimuVision_Mitä_merkitykselliseltä_tuntuvat_ympäristöt_meille_kertovat
Seuraava
Seuraava

Entä jos arkkitehdin ja mestarin näkemyksien yhdistäminen ei olisikaan mahdoton yhtälö?